Joskus työpäivät ovat erityisen mieluisia, kuten tämän viikon maanantai, jolloin suuntasimme tuotekehitystiimillä villiruoka-ekspertti Jouni Toivasen opastuksella inspiroitumaan luonnon helmaan. Kesän pikastartti huolestutti hieman, josko parhain sato olisi jo ylikasvanut, mutta muutaman tunnin hortoilun jälkeen poimittavaa oli kertynyt niin, ettei kaikkien kasvien nimet enää pysyneet muistissa.

 

Villiruoka on nyt trendien harjalla. Huippuravintolat profiloituvat villivihanneksilla, niiden keruusta ja kokkauksesta järjestetään kursseja ja tänä kesäkuun toisena viikkona (vko 23) vietetään villiyrttiviikkoa. Voikukan matka pula-ajan korvikeruuasta trendiravintolan lautaselle on odotettu, ovathan villivihannekset lähiruokaa parhaimmillaan. Ja lähiruokaa, sitähän kaikki haluavat.

Lähdin luontoretkelle noviisina, tunnistan nokkosen ja vuohenputken. Ilman opasta salaattini olisi jäänyt aika ankeaksi, ehdoton villivihannesten poimimissääntö kun on: poimi vain niitä kasveja, jotka tunnet (ja älä ihan tien reunasta). Niitty- ja metsänreunasamoilun tuloksena lounasmenumme näytti lopulta lupaavalta, kun koreihin oli kertynyt edellä mainittujen lisäksi mm. ruoholaukkaa, poimulehteä, maitohorsmaa, siankärsämöä, peltokanankaalia, suolaheinää ja maahumalaa. 

 

Villiyrttien ryydittämä kokkailu oli jälleen erinomainen muistutus maun muodostumisen perusteista. Moni yrtti maistuu sellaisenaan melko kitkerältä, mutta lisäämällä joukkoon muita perusmakuja antavia raaka-aineita, siis happoa, makeaa, suolaista, hapanta ja umamia, saimme aikaiseksi suorastaan herkullisen lounaan. Ihastuin mustaherukkapestoon (mainiota esim. lihan kanssa), luontoreippailun virkistämänä mortteloin sen lihasvoimalla, jotenkin blenderin käyttö tuntui – no, liian kaupunkimaiselta.

Kesällä marjastetaan, syksyllä sienestetään – villiyrtit tuovat luonnon satokauteen myös kevään. Keräilijäksi ryhtyminen tuo terveellisen lisän ruokavalioon. Hyötykasvioppaan isä, Toivo Rautavaara on todennut 40-luvulla: ”Niin hyviä aikoja ei tule koskaan, ettei meidän kannattaisi mahdollisuuksien mukaan täyttää tarpeemme kotimaisin raaka-ainein.” Helppo olla samaa mieltä.

 

Soile Käkönen
Ravitsemusasiantuntija